Aatsinki - Materiaali

Saimme karsittua kuvista julkaistaviksi kelpaavat ja upattua äänitteet nettiin. Tässäpä näitä nyt sitten on. Nauttikaa.

Kuvat Aatsingista (by arlene)

Äänitteet:
Klo. 22:02
Klo. 00:35
Klo. 01:07
Klo. 02:15
Klo. 03:21
Klo. 03:55

Aatsinki - Case Closed (Valtteri)

Raportoinpa nyt myös omalta osaltani matkaa.

Kun saimme matkalaiset kokoon ja olimme Napapiirin Shellillä valmiita lähtöön, fiilikset eivät ehkä olleet ihan siitä pelokkaimmasta ja odottavimmasta päästä. Lienee totuudenmukaista sanoa että seuraillessani muiden väsymyksen tasoa siinä vaiheessa mietin jo että pitäisikö reissua lykätä. Päätin kuitenkin että what the hell, tähän pisteeseen ollaan päästy niin totta mooses me reissu toteutetaan. Kello oli hieman yli kymmenen kun auto vihdoin starttasi kohti Aatsinkia.

Matka sujui rattoisasti musiikkia kuunnellessa ja Hannan etupenkin friikkailun tarttuessa myös itseeni pikkuhiljaa kilometrien taittuessa. Omalta osaltani koko matkan kuitenkin lähinnä kuskina huolestetutti paikan löytyminen, meillä kun ei ollut tarkkaa tietoa talon sijainnista. Kemijärven kohdalla pysähdyttiin kahvilla paikallisella huoltoasemalla ja siinä vaiheessa vasta alkoi paljastua kaikille että nämä tulisivat olemaan viimeiset kahvit ennen paluutamme Rovaniemelle. Sallassa kun ei tietojemme mukaan 24h-huoltoasemaa ollut ja Kemijärven asemakin menisi klo 24 kiinni. Energiajuomaa ja suklaata kuitenkin oli mukana, joten no hätä.

Pysähdyttyämme Sallassa paikallisen Postipankin edessä tokaisin että tästä alkaa sitten matkan mystinen ja epämääräisin osuus. En osannut odottaa että ihan sellaisiin mystisyyden asteisiin päästäisiin mihin lopulta päädyimme. Käännyttyämme Aatsingintielle aloin vahtaamaan tien molempia puolia etsien merkkejä kohteestamme ja hiljaa sisimmässäni kirosin ajatusta lähteä koluamaan jokaikinen kärrytie matkan varrella mikäli emme taloa helpommin löytäisi. Hämmennys oli suuri ja pelko alkoi itää sisällä kun saavuimme osuudelle tiestä jota ei oltu selvästi käytetty/aurattu ainakaan viikkoon ja ainoa merkki edellisestä kulkiasta oli kissan/koiran jäljet lumisessa tiessä. Eipä aikaakaan kun vasemmalla puolen tietä paljastui keskeltä aukiota rakennus ja samalla hetkellä kun ihmiset sen näkivät, ei kenelläkään ollut epäilystäkään siitä ettemmekö olisi löytäneet oikeaa taloa.

Pienen etsinnän jälkeen löysimme tien talon pihaan asti(!), jota ilmeisesti paikalliset aura-autot olivat käyttäneet lumen kasaamiseen tai auton kääntämiseen. Istuttuamme sitten siinä rapistuneen ja autioituneen rakennuksen pihassa pysäytetyssä autossa mietimme retken järkevyyttä aivan uusin silmin. Siinä se jökötti kammottavana ja HYVIN hylättynä. Keräsimme rohkeuden ja taskulamput ja lähdimme etsimään mahdollista sisäänpääsyreittiä. Kaikkien ovien ollessa lukittuina päädyimme ajatukseen kokeilla sisälle ensimmäisen kerroksen parvekkeen kautta. Ninjailtuani parvekkeelle ja huomatessani oven toisen ikkunaruudun olevan rikottu, tajusin että tämä olisi meidän sisäänpääsymme. Siitäkin huolimatta oven nytkähtäessä auki pienen yrityksen jälkeen saatoin toivoa että ovi ei olisi auennut ollenkaan.

Itse rakennuksessa oli juuri sitä mitä olinkin pelännyt: pitkiä käytäviä, paljon huoneita ja tavaraa. Paljon tavaraa. Aina kun vain mahdollista, tiirailin oman - siinä vaiheessa hävettävän pieneksi paljastuneen - taskulampun valossa käytäviä ja odotin milloin se Setä punaisessa sadetakissa hyökkäisi jostain taaksemme jättämistä ovista. Niin ei kuitenkaan käynyt ja säilytin mielenterveyteni. Paikalta löytyi kuitenkin hyvin paljon muuta mystistä ja kammottavaa materiaalia aina vanhoista lehdistä ja lasten vaatteista pinnasänkyyn ja rikottuihin leluihin asti. Itse koin kaikista ahdistavimmiksi paikoiksi vessat ja pesutilat kiiltävine kaakeleineen.

Saatuamme koluttua läpi keskikerroksen, yläkerran, vintin ja kellarin, suuntasimme melko ripein askelin takaisin autolle. Kokosimme itsemme siellä ja päätimme lähteä kotia kohti. Kello kuitenkin oli jo lähemmäs neljä tuossa vaiheessa. Jätimme talon taaksemme suhteellisen helpottunein tunnelmin ja ainakaan itse en edes vilkaissut taakseni kun auto suuntasi takaisin kohti sivistystä. Paluumatka sujui melko unisissa tunnelmissa ja seitsemän aikoihin Napapiirin Shellillä pysähtyessämme oma sänky oli jo kirkkaana mielessä. Vaikkakaan ainakaan itse en unta saanut ennen kuin kello löi 12.

Kaikenkaikkiaan selvisimme retkestä mystisen vähällä sanityn menettämisellä vaikka hypähtelimmekin jokaisesta pienestä rasahduksesta, jonka joku meistä vahingossa sai aikaan. Itse koin erityisen mahtavaksi asiaksi informaation paljouden mitä pystyi päättelemään talosta löytyneistä papereista, kirjoista ja muista tavaroista. Oli mukava tajuta että niiden kautta sai oikeasti tietoa paikan historiasta, joskaan ei ehkä aivan eksaktia informaatiota. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos kiinnostaa leikkiä mielenterveytensä kanssa. Joskin ehdotan kaikille innokkaille vierailijoille käymään paikalla talvella (tai ainakin muuten vain pimeän aikaan) ja ottamaan mukaansa hengitys-suojaimia mikäli homeiset kellarit tuottavat vaikeuksia.

EDIT: Lisähuomautuksena: Emme saaneet sähköjä päälle rakennukseen. Kaikki sähkökaapit olivat kyllä kytketty Off-asentoon, mutta johtuen sähköjohtojen epämääräisestä kunnosta, emme lähteneet edes yrittämään sähköjen toimivuutta.

Aatsinki Asylum - Facts.

Joo hei.

Eipä ollut minun "Aatsinki Asylum" nimitys, jota tästä projektista käytän itse ihan kaukaa haettua. :'D Asylumhan on siis englantia ja tarkoittaa mielisairaalaa, taino alkuperäinen sanan merkityshän olisi turvapaikka.

Ajattelinpa vielä kertoa hieman faktatietoa paikasta. Löysin lähipiiristäni yllättävän tiedonlähteen jonka suku on Sallasta päin ainakin osakseen. Elikkä hän kertoi, että paikka on ollut joskus tosi helevatan kauan aikaa sitten ollut Itä-pohjoissuomen Parantola (tjsp?) ja sen jälkeen toiminut samanaikaisesti sekä vanhainkotina, että kouluna.

Olin hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että täällä kylmässä ja syrjäisessä pohjolassa on aina uusiokäytetty rakennuksia ja tulimme siihen tulokseen, että parantolan/mielisairaalan toiminta olisi aloitettu juuri Aatsingissa sen vuoksi, että aikaan, jonka minä oletan olleen jo ennen sotia olisi vain harvassa ollut moisia parantolasysteemejä ja sen vuoksi sitten lopetettukin kun niitä oli alkanut putkahtelemaan lisää ympäri suomea. Vähäisen väkimääränsä takia ilmeisesti Sallassa ei oltu kuitenkaan pystytty pitämään rakennuksesta huolta eikä potilaistakaan sen koommin, joten mielisairaala/parantolatoiminta olisi sen takia lopetettu - näin ainakin uskon itse.

Myöhemmin toiminnassa ollut vanhainkodin ja käsittääkseni esikoulun sekä ala-asteen yhdistelmä olisi lakkautettu viimeistään vuonna 1993 joista löysimme itsekin viimeisiä päiväyksiä sun muita. Sain myös kuulla, että Sallan poliisi oli sulkenut lopullisesti paikan yleisöltä jossain vaiheessa vuoden 93 jälkeen, sillä kuuleman mukaan kun teinit olivat käyneet paikassa tutkimassa/ryyppäämässä/muuten vaan hengailemassa niin ei ollut tavatonta nähdä narkkareita paikassa piilossa. Kuulemma järkyttävintä oli joidenkin teinien mielestä nähdä nuori narkkariäiti vieroitusoireissa jossain nurkassa mutisemassa jotain omiaan kun sylivauva-ikäinen lapsi olisi itkenyt vieressä. Olen pitkälti samaa mieltä - ei olisi ollut kiva törmätä moiseen. Tämän takia luultavasti ainoa sisäänkäynti juurikin oli parvekkeen kautta.

Haluan vielä tähdentää, ettemme ainakaan minun kunniasanallamme hajoittaneet paikkoja sen enempää kuin ne olivat jo hajalla. Myönnän, että keräsimme vanhoja lappusia ja muutamia muita pieniä esineitä matkaan, mutta ne olivat ainoita. Mutta. Tämän faktapätkän teille tarjosi Nanniina. :D Lisäilen jahka saan haastateltua lisää ihmisiä. Kiitoksia lähteelleni todella paljon. Sain myös muuta mystistä tietoa hurjasti Sallan perukoista. Kerron niistä tiimilleni läheisemmin, sillä en niitä ihan ilkeä täällä julkaista. XD *nauraa räkäisesti*

Nauttikaatten.

EDIT: Sain tuossa tietää et ilmeisesti samoilla suunnilla tai jossain päin pohjoista olisi toinenkin rakennus, jossa olisi ihan ruumiinavaussali, ruumishuone ja krematorio sekä seinillä jotain faking neuvostliiton aikaisia maalauksia. Neuvostoliiton aikaiset maalaukset viittaisivat samaan suuntaan itärajalle. Että olisiko sekin paikka sitten harkinnassa. Patistelen tässä toista mystistä lähdettäni kyselemään äitiltänsä lisää. XD Perimätieto on se mitä pohjoisen hylätyistä rakennuksista on jäljellä. Kuka tietää josko niistä muistakin saataisiin tarpeeksi tietoon ja päästäisiin visitoimaan.

Aatsinki - Case Closed (arlene)

Perillä Rovaniemellä kotona turvallisesti. Viime yönä ei juurikaan tullut nukuttua. Reissun mystiset tunnelmat ja pelonväreet olivat edelleen hyvin tuoreina muistissa ja aamuyö/päivä sujui pitkälti pyöriessä sängyssä.

Aatsinki oli ehkä pelottavimpia paikkoja missä olen koskaan käynyt. Jo se, ettei taloon päässyt sisään kuin hemmetin mystistä reittiä parvekkeen kautta, riitti jo valamaan sakkiin epätoivoa. Yritin olla urhea ja räpsiä kuvia kaikesta mitä näin. Yhteenvetona voin kertoa, että talosta löytyi kasoittain mystisiä papereita, vaatteita, kirjota ja muuta sälää mm. leluja. Paikka ei vaikuttanut mitenkään sellaiselta joka olisi hylätty helvetin nopeaa ulos juosten, vaan esim. katosta oli huolellisesti irrotettu äänieristys tms (kertokoot paremmin se joka tietää) levyjä. Paikan päälle oli kuitenkin jätetty kaikki turha, ja ajan saatossa lukuisat aatsingin teinit olivat niitä sitten levitelleet ympäriinsä.

Kuvia matkalta keertyi yhteensä huimat 284, joista noin puolet arviolta on kuitenkin täysin käyttökelvottomia johtuen rajoittuneista oloista. Valtteri pojista ainoana ilmaisi karmivat tunteensa paikkaa kohtaan, minun ja Anniinan nyökytellessä ja myötäillessä vieressä. Äänitteistä tuli ihan vitun mystistä shittiä, enkä halua kuunnella niitä enää itse. Spoilaattakoot sen verran, että eniten selkäpiitäni karmi kylpäristä löytyneet runot, jotka joku paikassa ollut on kirjoittanut vuonna -91.

Kaikki kerrokset koluttiin juuria myöten, vain kellari jätettiin vähemmälle huomiolle siellä vallinneen vahvan homeongelman takia. Samille soiteltiin ennen ja jälkeen mystisen reissun. Voi vittu Kouva. "Te kuolette kaikki" -kommentit eivät hirveästi rohkaisseet astumaan pelottavaan autioon taloon...

Lopuliisena yhteenvetona siis:
- kuvia 284, joista käyttökelpoisia ehkä 100
- pelotti vitusti. olin kuset housussa melkein koko reissun ajan. olen onnellinen ettei tämmöistä ihan heti ole luvassa uutta
- paikka oli mitä mainioin sllaiselle, joka tahtoo kokea aitoja pelon väristyksiä
- yhtään kummitusta tai vastaavaa ei havaittu
- mikä tuo laitos loppujen lopuksi siis oli, jäi minulle ainakin epäselväksi. Todisteita löytyi, joissa viitattiin mm. psyykkiseen laitokseen, vanhainkotiin ja ilmeisesti koullun. Mistään ei kuitenkaan löytynyt mitään, mikä selittäisi miksi paikka on nuin vain hylätty...

Hanna kuittaa.
"Hyi vittu!"

Aatsinki - Case Closed (vanitsu)

Joo hei.

Ajattelin valoittaa teille vähän tämän roadtripin teknistä ja tietysti henkilöstöpuolta. Minä olen Vanitsu, joukon ehkä isoin pelkuri, joka ei ihan normaali laatuaan. Sitten toisena naisena esittelen Hannan, joka urheasti otti kuvia koko hela hoidosta. Valtteri ja Eero vuorottelivat kuskeina - Waltro friikkaili ehkä eniten pojista. XD Aleksi oli turvana. Meillä oli digijärkkäri kamerana, jokaisella taskulamput ja pojilla löydetyt rautaputket aseistuksena. Minä keräsin materiaalit. Ilmeisesti paikka oli toiminut jonkinlaisena sotasairaalana, parantolana, vanhainkotina ja kouluna.

Joo. Oli pelottavaa. Ihan saatanan pelottavaa. Heräsin tossa ennen viittä ja puol kuudelta pitäs olla jo hakemassa leffalippuja. Puol seiskalta alkaa leffa. Lisää fiiliksiä aivoriihen sun muun jälkeen. <3

Aatsinki Asylum - Case Closed.

Aatsinki - Case closed

Tilanne: Matkalla takaisin Rovaniemelle Aatsinki-tapauksen jälkeen.

Reissu oli hyvin mystinen. Kirjoittelen tässä tien päältä, joten en ala kauhean yksityiskohtaisesti sepostamaan. Pääsimme talolle hyvinkin vaivattomasti, alkupeloista huolimatta. Talon pihalla istuessamme autossa fiilikset olivat melko peloisat. Talo itsessään ulkoapäin oli hyvinkin kammottava näky. Pääsimme sisälle parvekkeen kautta, jota aikaisemmat vierailijatkin olivat ilmeisesti käyttäneet hajoitetuista ikkunaruuduista päätellen. Tutkimme talon järjestyksessä keskikerros, yläkerta, vintti ja lopuksi kellari. Löysimme mystistä materiaalia ja uusimmat päiväykset paikalta löytyneissä lehdissä oli vuodelta -93.

Saimme nauhoitettua useita äänityksiä jossa kertoilemme fiiliksistä retken aikana ja ne tulevat tänne myöhemmin. Kaikenkaikkiaan kuitenkin matka oli vaivan arvoinen ja ainakin itse odotan innolla seuraavaa retkeä kohteeseen, joka vielä tässä vaiheessa on tuntematon.

EDIT: Perillä Rovaniemellä 07:05.

On the road

Hei kaikki kauniit ja kammottavat olennot! Ensiksi tahtoisin kertoa vähän tämän idean historiasta ja sen jälkeen selvennän miten potkaisemme homman käyntiin. Koko idea syntyi eräänä kauniina iltana vuoden 2008 alkupuolella. Kuten kaikki hyvät ideat, tämäkin sai alkunsa baarissa ja oli siinä ehkä hieman oluttakin otettu. Puhuimme siitä, kuinka hienoa olisi päästä käymään jossain ihan "aidossa" kummitustalossa tai jossain muuten vain karmaisevassa paikassa. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Alunperin ajatuksena oli tehdä yksi isompi roadtrip Etelä-Suomeen erääseen lähes legendaariseen haamujen residenssiin, mutta toisin kävi. Koska elämä on lyhyt ja nuoruus on kärsimättömyyttä, päätimme tehdä useamman retken. Nyt sitten noin kuukausi ajatuksen syntymisestä päätimme ensimmäisen kohteemme. Kyseessä on Sallan lähellä, Aatsinki-nimisellä paikalla sijaitseva vanha mielisairaala. Tarina kertoo, että talo on ollut jo hyvin pitkään hylättynä, mutta siitäkin huolimatta siellä vielä toimii sähköt. Tai niin ainakin toimi vielä viime vuonna. Kuulostaa siis täydelliseltä kohteelta ensimmäiselle retkelle.

Miten ajattelimme toteuttaa retken? Ensimmäinen retki tehdään yhdellä autolla. Matkan aikana otamme kuvia matkasta, äänitämme fiiliksiä puheena ja jos luoja suo niin otamme myös hieman videomateriaalia. Josko matkan varrella on mahdollista, päivitämme myös tätä blogia. On kuitenkin todennäköistä että kertomukset tänne ilmestyvät vasta sitten kun palaamme matkalta.

Ensimmäisellä matkalla mukana: Valtteri, Hanna, Anniina, Jamo ja Eero. Lähdemme matkalle tänään 16.2.2008 ja palaamme tulevan yön aikana. Suunnitelmissa siis matkata paikalle, tutkia paikka ja palata takaisin Rovaniemelle.

Tässä vielä Emmin kautta saatua kuvamateriaalia kohteestamme: [1] [2] [3] [4] [5]